SUKKIEN HISTORIAA
TÄSÄ KAUPUNKISA KUROTAAN SUKKAA
sanottiin Suomenkieliset -lehdessä v 1776 -ja kudotaan edelleen.
Vuonna 1445 Birgittalaisluostarin nunnat opettivat kaupunkilaisille sukankudontaa. Luostari oli kyseisenä vuonna muuttanut Maskusta Naantaliin, ja tarjosi monimuotoisen käsityötaidon uusille ihmisille.
Sukkien ja kintaiden tiedettiin olevan nunnien pääasiallinen tulonlähde, ja 1500-luvulla kaupunki oli täysin riippuvainen luostarista. Naantalilaiset kutoivat sinnikkäästi elantonsa eteen, ja vasta 1600-luvulla puikoilla kutominen syrjäytti neulekinnastekniikan suomessa.
1550-luvulla naantalilaiset ja nunnat kutoivat paljon sukkia laivoihin, ja sukantekotaidoista oltiin hyvin ylpeitä. Sukkia kudottiin kotona, ulkona kujilla ja laitureilla, ikää katsomatta.
1700-luvulla sukankutominen kukoisti. Naantalissa asukaslukukin oli kasvanut 500–700 välille, ja sukkakutomo oli ollut parin vuosikymmenen toiminnassa.
Vielä 1800-luvulla sukankudonta oli tärkeä elinkeino ja jokainen talo oli ikään kuin sukkatehdas, näin totesi vankilapastori Adolf Lindman päiväkirjassaan.
Sukanteon sanottiin vuonna 1901 olleen vähäpätöistä, ja vuonna 1913 kerrotaan samassa lehdessä sen loppuneen. Sukanteko siirtyi koneellistuville tehtaille.
Naantalin nunnilla on tärkeä asema tekstiilitaiteen historiassa.
Ensiluokkaisten sukkien valmistajien titteliä on Naantalissa vaalittu tiukasti. Sinivalkoiset polviin ulottuvat sukat olivat Naantalilaisille tyypillisiä. Sukat eivät suinkaan olleet vain arkisia asusteita, niitä käytettiin myös asun koristeina – juhlasukkina.
Sukat tehtiin pellavasta, puuvillasta ja myös villaa käytettiin jonkin verran.
Aiviinasta, hienoimmasta pellavasta, tehtiin Naantalin sukat ja ne saatiin Karjalasta asti.
Valmiit sukat piti valkaista auringossa, ja tämän jälkeen sukat kiskottiin puisen reiällisen jalan muotoiseen lestin päälle prässättäviksi.
Valkaisemiseen käytettiin myös koivuntuhkalipeää.
Kutomiseen käytetyissä sukkapuikoissa oli päissä norsunluiset tupet, sukkapalli, keräverkko tai koukku, joka roikkui ranteessa, ja lisäksi lesti.
Tällaista oli ennen vanhaan.
( Lähde Museonjohtaja Johanna Lehto-Vahteran kokoama historiikki. )
Naantalin Aurinkoiset Sukkamatamit ry
Kulttuuri- ja elinkeinohistorian perinteen säilyttämiseksi perustettu Naantalin Aurinkoiset Sukkamatamit-yhdistys.
Yhdistyksen tavoitteena on elvyttää Naantalin vanha sukankudontaperinne.
Sukkamatameja voit löytää kutomasta sukkaa kadunkulmassa, kahviloissa tai rannasta.
Matameilta voit kysyä neuvoa vaikkapa kantapään valmistuksesta.